Sauli Viitalalle oma ala löytyi alkujaan kiinnostuksesta käsillä tekemiseen. Hän kertoo, että koneistaja tarvitsee ammatissaan myös luovuutta. Omaan työhön voi vaikuttaa paljon omalla aktiivisuudella.
Sauli Viitalalle käsillä tekeminen on ollut luontevaa lapsuudesta lähtien. Mopojen, autojen ja erilaisten rakennusprojektien parissa viihtynyt Sauli kiinnostui yläasteella metallialasta, kun metallipuolen opinnot tulivat valinnaiseksi aineeksi.
“Olen pienestä pitäen ruuvannut, rakentanut ja tehnyt käsillä. Käsityöt kiinnostivat, ja ajatus tulevaisuudesta alkoi pikkuhiljaa rakentua sitä kautta”, Sauli kertoo.
Ammattikoulu Seinäjoella vahvisti valintaa. Metallialan opinnot vastasivat hyvin sitä mielikuvaa, joka Saulilla oli käytännönläheisestä opiskelusta: vähemmän lukemista ja enemmän tekemistä. Koulun kautta avautui myös tie työelämään. Kolmannella luokalla opettaja suositteli Saulia työharjoittelijaksi nykyiselle HANZA:n Seinäjoen tehtaalle (entinen Konepaja Stamac), jossa hän pääsi mukaan pidemmälle harjoittelujaksolle.
Harjoittelu sujui hyvin, ja valmistumisen yhteydessä Saulilta kysyttiin, haluaisiko hän jäädä töihin. Päätös oli helppo. Vuoden 2017 lopussa hän työskenteli tehtaalla, vuoden 2018 alussa oli vuorossa armeija – ja sen jälkeen paluu tehtaalle.
“Työpaikasta jäi heti sellainen ensikosketus, että haluan palata armeijan jälkeen tehtaalle ja näin sitten tapahtuikin”, Sauli sanoo.
Hyvä ilmapiiri ja modernit koneet
Sauli kuvailee Seinäjoen tehdasta rennoksi ja hyväntuuliseksi työpaikaksi, jonne on mukava tulla. Hänen mukaansa hyvä työyhteisö, osaavat työkaverit ja selkeät vastuut tekevät arjesta sujuvaa.
“Täällä on hyvä meininki ja porukka. Kaikki tietävät, mitä tekevät. Paljon on myös itsestä kiinni: kun hoitaa hommat hyvin, arki joustaa ja omia menojakin pystyy sovittelemaan”, Sauli kertoo.
Koneistajan työ Seinäjoella on Saulin mukaan siistiä ja vakaata. Tehtaalla on käytössä moderni konekanta eli työ tehdään nykyaikaisilla koneilla hyvissä olosuhteissa. Kahdeksan työvuoden aikana oma osaaminen on kasvanut vaativampiin kokonaisuuksiin.
Erityisen kiinnostavan Saulin urapolusta tekee työ robottisolujen parissa. Hän aloitti apulaisena ja on vuosien aikana oppinut hoitamaan useita koneita ja robottisoluja tuotannon osana.
“Minulla on vähän erikoinen urapolku, sillä menin suoraan robottisoluille töihin. Meillä on yhdeksän konetta ja useita robottisoluja hoidettavana. Ensin pääsin apupojaksi, ja siitä olen pikkuhiljaa oppinut. Robotti on työkaverina”, Sauli kuvailee.
HANZA:n yritysoston myötä tehtaan arkeen on tullut joitakin uusia käytäntöjä ja opittavaa, mutta toimivista malleista on myös pidetty kiinni. Saulin mukaan hyviä toimintatapoja kannattaa vaalia, kun niiden taustalla on vuosien kokemus-
“Tietyt käytännön asiat ovat muuttuneet, ja uusia menetelmiä on tullut opittavaksi. Muuten olemme jatkaneet tuttua tekemistä. Muutos voi välillä tuottaa harmaita hiuksia, mutta usein se vie myös hyvään suuntaan. Tästä esimerkkinä mainitsisin Monitorin käyttöönoton”, Sauli pohtii.
Aktiivisuus ja halu oppia vievät pitkälle
Saulin mielestä koneistajan työssä hyötyä on erityisesti aktiivisuudesta, innokkuudesta oppia, matemaattisesta hahmottamisesta ja työstökoneiden ohjelmointitaidoista. Myös luovuus ja kyky oivaltaa ovat tärkeitä, sillä työ vaatii usein kokonaisuuksien hahmottamista ja tehokkaiden ratkaisujen löytämistä.
“Pitää olla näkemystä ja pystyä kuvittelemaan, miten ohjelmointi ja tekeminen olisi sekä tehokasta että kustannustehokasta”, Sauli sanoo.
Alasta kiinnostuneille Sauli suosittelee työharjoittelua hyvänä mahdollisuutena näyttää oma osaaminen ja samalla testata, tuntuuko ala omalta. Hänen mukaansa hyville tekijöille on kysyntää, ja omalla asenteella on suuri merkitys.
“Kannattaa ottaa kaikki irti ammattikoulun opeista. Työssä lähdetään liikkeelle pienistä asioista, ja pikkuhiljaa pääsee kehittymään. Aktiivisuudella ja halulla oppia saa paljon aikaan”, Sauli kannustaa.